Ajatuksesi määrittävät onnistumistasi

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana tosi kivaa palautetta. Suoranaista kehua ja kannustusta. ”On ollut ilo katsoa teidän inspiroivia videoita.” ”Olet ihanan hersyvä ja luonteva.” ”Olet kameran edessäkin ihan sinä.”

Olen tehnyt elämäni ensimmäiset täysin julkiset YouTube-videot, joissa olen jakanut ajatuksiani ja osaamistani itselleni tärkeistä aiheista.

Ja tehnyt sen ilmeisen luontevasti, sillä rakas kolleganikaan ei arvannut, kuinka kauas entiseltä mukavuusalueeltani olen tullut.

Ajatuksemme muokkaavat aivojamme

Meillä jokaisella on valtavasti uskomuksia itsestämme. Erityisesti siitä, mitä voimme, osaamme, saamme tai on fiksua tehdä. Näitä omia rajojamme vedämme ja vahvistamme ajatuksillamme ja sisäisellä puheellamme.

Se mihin pystymme, on lopulta täysin meistä itsestämme kiinni. Siitä, mitä ajatuksia itsestämme vahvistamme.

Aistimme poimivat ympäristöstämme jatkuvasti havaintoja. Aivomme puolestaan tekevät kuulemastamme, näkemästämme ja kokemastamme tulkintoja ja päätelmiä. Käytännössä kaikki kokemukset ja niistä tuotetut ajatukset muokkaavat alitajuntaamme ja tiedostamattomia uskomuksiamme itsestämme.

Uskomukset ja ajatukset eivät ole totuus

Kun ymmärsin ajatusten ja aivojen tuottamien reaktioiden yhteyden voiman reilu vuosi sitten, aloin tietoisesti kiinnittää huomiota sisäiseen puheeseeni. Kuulin, etten osaa ilmaista itseäni selkeästi, puhun sössöttäen, innostun liikaa ja silloin puhun liian nopeasti, elehdin puhuessani liikaa, olen epäuskottava esiintyjä. Ja paljon muuta yhtä kannustavaa.

Olin todellakin löytänyt sylttytehtaan, joka rajoitti tekemistäni. Ongelma olivat omat ajatukseni, ei muiden teot tai sanomiset.

Uskomuksilla ja niihin liittyvillä tunteilla ei useinkaan ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Niitä ajaa primitiivinen pelko. Aivomme ovat kehittyneet ensisijassa suojelemaan meitä ympäristön uhkatekijöiltä. Kun johonkin asiaan on yhdistynyt uhka, järjestelmä alkaa työskennellä välttääkseen vaaran.

Jos ilmaisu on epäselvää, on silkkaa hulluutta puhua julkisesti, koska katastrofihan on ilmeinen. Itselleni tuotettuja varotoimia olivat muun muassa häpeän ja riittämättömyyden tunne, fyysinen jännitys ja suoranainen jäätyminen, jos ilmassa väreili julkisen puhumisen uhka. Näillä suu pysyi kiinni ja “katastrofi” julkisesta epäselvästi puhumisesta estettiin.

Vuorovaikutus vahvistaa uskomuksia

Se mitä sanomme ja miten kommunikoimme toinen toisillemme vaikuttaa alitajuntaamme ja uskomuksiimme. Sisäinen tietomme itsestämme rakentuu siitä, miten meitä määritellään.

Oma tarinani on tosi klassinen. Minulla on vähän pehmeä s, josta tietysti on mainittu milloin missäkin. Myös ääneni on kantava ja puheen rytmi luonnostaan nopea. Siitäkin olen kuullut. Yliopistolla opiskelin puheviestintää ja journalistiikkaa, ja kaikilla äänen käytön kursseilla viilattiin artikulaatiota ja opetettiin avaamaan kunnolla suuta, ettei puhe kuulostaisi puurolta. Markkinointitoimistossa pomo kertoi miettivänsä rooliani asiakastapaamisissa, koska artikulaationi ja puhetapani ei ole kovin uskottava.

Substanssiosaamisesta viis, tärkeintä on puhua selkeästi. Tämä ymmärrys oli suojelujärjestelmälleni vuosien myötä vahvistettu. Ja tämän ”tiedon” pohjalta aivojeni järjestelmä toimi.

Ryhdistäytyminen ei auta

Lähes koomista uskomuksissa on se, että ne ovat usein iloisesti ristiriidassa tietoisten tavoitteidemme ja järkiajattelun kanssa.

Itse olen ohjannut ja kouluttanut ihan nuoresta alkaen. Osaamiseni jakaminen on aina ollut intohimoni ja olen nauttinut siitä. Olen tiennyt kouluttamisen olevan oma juttuni ja tiennyt olevani siinä hyväkin. Kukaan ei ole koskaan oikeasti ole esimerkiksi koulutuksen jälkeen antanut palautetta, ettei saanut puheesta selvää.

Rationaalinen tieto ei auta, kun aivojen mantelitumake rekisteröi uhan.

Päätös luopua jostain tunteesta tai ryhdistäytyä ja alkaa toimia toisin, ei tahdo onnistua, jos alitajunta tietää mielestään paremmin.

Ollaan ytimessä siinä, miten tiedostamattomat, taustalla hiljaa raksuttavat uskomusjärjestelmämme ja pelkomme estävät meitä onnistumasta ja saavuttamasta tavoitteitamme.

Miten siirtää elefantti tieltään?

Neurotiede on viime vuosikymmeninä todistanut, että aivomme ovat plastiset ja niiden rakenteita voidaan muuttaa. (Lähteiksi niitä kaipaaville mainittakoon esim. neurotieteilijät Rick Hanson, Norman Doidge, Bruce Lipton ja Joe Dispenza.) Myös alitajuisia uskomuksia voidaan päivittää, jopa kokonaan korvata.

Ratkaisu on opettaa aivoillemme uusi tulkinta. Korvata vanha tieto uudella, tavoitteitamme tukevalla.

Assosiaatioiden muuttuminen, kuten mikä tahansa uuden oppiminen, vaatii järjestelmällistä toistoa. Vanhentuneesta tiedosta pois oppimista. Mutta se on mahdollista. Kun uudesta uskomuksesta tulee uusi normaali, aiemmin esimerkiksi epävarmuuden tai häpeän tunteen virittänyt toiminta voi alkaa tuntua hauskalta, palkitsevalta ja innostavalta.

Puhun tästä teemasta omalla ihanalla s:lläni ja persoonallisella artikulaatiollani myös ihan julkisesti videolla: Kehu vaikuttaa alitajuntaan. Voit katsoa – ja jopa jakaa – mitä julkisempaa, sen siistimpää. 😉

– Ella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s